Niin se vain minäkin sitten vaihdan Bloggerin puolelle.
Tämä blogi jää kuitenkin tänne talteen, mutta jatkossa postailen uuden blogin puolelle.
Uusi blogini on myös tuttuun tapaan Karamellipuu, ja se löytyy osoitteesta www.karamellipuu.blogspot.com
Tervetuloa sinne! :)

 Julkistetaas nyt sitten täälläkin.
Marraskuun loppupuolella meidän perhe kasvoi pienellä maailman suloisimmalla poikavauvalla.
Synnytys oli helppo ja vauvan tuoksu on huumaava. Koko poppoo rakastuttiin pikkuiseen heti samalla sekunnilla kun hän masusta ulos putkahti. :)


Nämä kaksi meidän murusta pitää mut niin kiireisenä että käsitöitä en ole ennättänyt ajatellakaan, niiden aika on sitten myöhemmin. Nyt haistellaan vauvaa ja touhutaan Elli-isosiskon kanssa. :)

Jostain syystä neulominen ei ole enää napannut ikiaikoihin, siksi niiden valmistuminen kestää ja kestää..
Tämän ensimmäisen pipon alotin muistaakseni joskus yli 2 vuotta sitten Elliä odottaessa. Pipo piti tulla isoveljelleni, ja olinkin neulonut sitä jo 10cm. Tänä syksynä ajattelin olla reipas ja viimein saada tuon hurjan isotöisen ja monimutkaisen neuleen valmiiksi. ;)
Langat pääteltyäni huomasin, että piposta tuli sen verran liian pieni, että päänsärkyä sen käytöstä saisi. Mutta koska neule on joustavaa 2o2n -mallia, niin sepäs sopiikin Ellille oikein hyvin, kun alareunasta taittaa. Lankana mustaa isoveljeä ja malli ihan perus.



Toisiksi vanhimman neuleen alotin niinkin äskettäin kun viime keväänä heti plussattuani. Ostin Cittarin alennuksesta läjän novitan Jiveä, ja ainaoikeinneuleena tein suorakulmaisen peiton kohta syntyvälle vauvalle. Reunaan yksinkertasta simpukkavirkkausta koristeeksi jollain Anttilan alelangalla. Ellille tein odotusaikana melkein samanlaisen, mutta eri värisenä ja paljon pienempänä.
Tämä vihreä siis valmistui parisen viikkoa sitten.


Ja tämä kolmas ei ihan noin aikaavievä ollut, mutta ikuisuusneuleiden joukkoon pääsee siksi, että se tulee lisäksi settiin, minkä tein Ellille sairaalasta kotiutumista varten. Tuo alkuperäinen pipo oli ihan liian pieni, kun en oikein hahmottanut vastasyntyneen pään kokoa.. Tämän toisen nyt pitäis olla uuden vauvan ensimmäisille viikoille hyvä, ja kokoa saa vähän säädeltyä pitkän joustinneuleen ansiosta. Langan merkkiä en muista, ihanan lämpöistä ja ohutta on joten sopii pikkuruiselle siksikin. Alle vaan joku puuvillamyssy ettei kutita.



Kaikki alkaa olla valmiina pienen saapumista varten, pinnasänky pedattuna ja tutti keitettynä.
Oma olo myös sellainen ettei yhtään haittaisi synnyttää jo, nilkat kuin elefantilla ja lonkat huutaa lyhyenkin kävelyn jälkeen.

Seuraavat tulevat tarpeeseen! Kaikki neljä kierrätyskankaista, kaksi ensimmäistä kaverin vanhoista paidoista ja viimeiset kaksi omistani. Vaaleanpunainen pallokangas collegea, loput interlocktrikoota. Kaavana vanha tuttu Ottobren papana, koko 86 cm.
Nämä tein sillä ajatuksella, että saavat rauhassa tahriintua Ellin opetellessa syömään, eikä haittaa jos leikkipuistossa rispaantuvat rikki.


 

Tämä Ottobren nettisivuilta tulostettu ohje on ollut jo pitkään mielessä että pitäis toteuttaa, ja tässä viimein kokeilun tulos. Kaikki kankaat velouria, tarkoituksena tuhota velourtilkkuja. Tilkkulaatikko se vaan näyttää yhtä täydeltä kuin ennenkin..
Silminä sekalaisia nappeja, täytteenä raajoissa riisiä ja vartaloissa herneitä. Täyttöaukon sulkemisessa oikasin ja ompelin peräpään umpeen ompelukoneella, enkä käsin siististi piilopistoilla.
Hauska, helppo ohje, ja nopea toteuttaa!
 


Seuraavaksi opetus siitä, kuinka totaalinen epäonnistuminen voi kääntyä ihan söpöksi lopputulokseksi.
Ostin Eurokankaasta ihanaa valkoista pörröfleeceä tarkotuksena tehdä Ellille ja tulokkaalle talvipipot. Etin vanhat käsityölehteni läpi ja vertailin ohjeita, ensiksi kokeilin uusimmasta lasten Ottobrestä peruspipon kaavaa. Lopputulos näytti venäläiseltä turkishatulta, joten vertailin kaavoja lisää. Parhaaksi koin oman kaavani viime talvelta, se löytyy tuolta jostain aiemmista postauksista.. Pipo oli muuten hyvä, mutta jostain kumman syystä en laittanut korkeutta tarpeeksi, ja Ellin korvat jäi lähes paljaiksi.
Olin sinnikäs ja saksin suikaleen hatun yläreunasta pois, ja ajattelin ommella siihen tilalle hiipan. Ensiksi leikkasin ihan liian kapean palan kangasta, ja toisella yrittämällä en tajunnut että sivuun jätetyt saumat tekevät hiipasta aika tönkön.
Hattu melkein jo kävi roskiksessa, mut sitten ajattelin että tää ei voi enää yhtään huonommaksi mennä, kokeilen pelastaa tilanteen saumoihin ommellun kuminauhan avulla. Valmiina pipo näytti siltä kuin Ellin päähän olisi pursotettu tötteröllinen kermavaahtoa, mutta hurjan suloinen tuo pipo käyttäjänsä päässä on! Ja takuulla lämmin.
Vuorena velouria, hiipan päässä pätkä satiininauhaa.


Pienelle tulokkaalle omilla kaavoilla pipo ja tumput, molemmat vuoritettu harmaalla velourilla. Tämä pipo saa luvan olla sopiva kerrasta..
Setti sopinee äitiyspakkauksen haalarin kanssa, samoja värisävyjä taitaa olla siinäkin kuvien perusteella.


Pörröfleeceä jäi vielä paljon, ja kovasti haluaisin siitä jotain söpöä saada aikaan. Pörröhaalareita vaan on jo vauvalle useampi, kaikki eri kokoja, ja oma torkkupeittokin on puikoilla. Ellille valkoinen on arka väri vaatteisiin, enkä itsekään tuosta kankaasta mitään tarvitse. Hankalaa! :)

Miksi nykyään ei tunnu olevan aikaa ommella, vaikka mitään aikaavievää ei mun päiviini mahdu?
Tyttösellä tosin riittää vauhtia ja vaaratilanteita, että se jonkin verran syö aikaa ompeluksilta.

Noh, näihin sentään sain kesän alussa keskityttyä, mutta pääsen postaamaan ne vasta nyt.

Ensiksi Ellin pienelle kesällä syntyneelle serkkupojalle Ottobren luottokaavalla muistaakseni 62cm body ja omalla kaavalla saman kokoiset housut.
Kankaat Eurokankaasta, tummanruskea palalaarista ihanan laskeutuvaa trikoota ja housut vanhaa kunnon velouria, mitä vielä pakan löysin.
Tämä setti ennätti käyttöön jo muutama viikko sitten, ja erityiskehuja tuli bodyn mallista. Tuo kaula-aukko on kyllä näppärä ihan pienelläkin. Aavistuksen tilavamman tein bodystä reisien kohdalta, kun kokemuksesta muistelen että ahdas oli.


Toisena Ellin pikkuserkkupojalle 1-vee synttärilahja. Jälleen kerran paidan kaavana Ottobren papana, housut omalla kaavalla. Koko näissä 86cm.


Näitä ommellessa join rakkaan tekemää uskomattoman hyvää jäälattea soijamaitoon tehtynä, päällä suklaarouhetta.
Voitte vaan kuvitella, että aina näitä kuvia katsoessa nenään tuntuu leijuvan ihana kahvin tuoksu..

Johan on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta, enkä valitettavasti nytkään kovin ihmeellisiä ompeluksia esittele.
Nämä kaksi t-paitaa samalla kaavalla ja koolla kuin edellisetkin, valkoisessa käytetty mieheni vanhaa paitaa miehustaan ja selkään, ja punapalloisessa hihat muistaakseni myös kierrätyskangasta. Tuosta pallollisesta tulee mieleen Minni Hiiri, vaikka ihan yhtä hyvin voisi pojallekin paidan pukea. :)
Nämä kaksi alotin jo samoihin aikoihin edellisen postauksen paitojen kanssa, mutta enpä saanut niitä ommeltua valmiiksi ennen tätä aamua.



Pipoihin idean sain eräästä blogista, jota nyt en millään muista. Vinkatkaa jos tiedätte, mistä tämä pipomalli on lähtöisin!
Ideana siis, että normaalista neliöpiposta ommellaan "hiipat" yhteen niin, että päälle muodostuu kirjekuoren tyyppinen systeemi. Lapsen päässä näyttää söpöltä!
Näissä pipoissa resori alareunassa.



Ja lopulta syy ompelemattomuuteen ja bloggailun taukoon.


Meille on tulossa toinen touhupeppu, laskettu aika joulukuun alkupuolella. Tämä pikkusintti on aiheuttanu niin kamalan pahoinvoinnin ja väsymyksen, että oon juuri ja juuri saanut ruokittua itteni ja tytön, kaikki muut kotihommat harrastuksista puhumattakaan on olleet tauolla. Nyt viimein on alkamassa pahoinvointi hellittämään, ja tarmoa ompeluksiinkin alkaa löytyä. :)

 Pari nopeaa kesävaatetta tytölle olen saanut aikaiseksi.
Ensimmäiset kaksi t-paitaa Ottobren papana-paidan kaavalla, josta hihat pätkäisin lyhyiksi. Koko 80cm, kuviolliset kankaat tilkkuja, ja paitojen hihat mieheni ylisuureksi käynyttä paitaa.



Tämän paidan tein omasta vanhasta paidasta, joka oli hankalan mallinen, mutta kangas vielä ihan hyvässä kunnossa.
Kaavana tuo vanha tuttu papana.
Kangas on superjoustavaa ja paksua, muistuttaa vähän resorikangasta.


Viimeisenä pari kesäpipoa omista vanhoista topeista. Raidallinen pipo on lörppä, ja kulmat olen solminut kukallisen topin niskalenkkinarujen pätkistä. Näyttää hauskemmalta tytön päässä, kuin tuossa kuvattavana.
Neliöpipo on yksinkertainen ilman mitään erikoisuuksia. Topin helmakäänteen hyödynsin pipon alakäänteeseen.

Tässä postauksessa taas kaikenlaista sekasin, mut en viiti jokaiselle pienelle aiheelle omaakaan postausta laittaa.

Ekana ompelus, fleeceliivi arviolta kokoa 80, oma kaava. Materiaalit vaippaompeluista ylijäänyttä microfleeceä, vuori kaverin vanhaa toppia ja vuoren kaulus saman väristä kangastilkkua omista varastoista, resori ööööö... Vetskari joskus jostain.
Tein tämän jo parisen viikkoa sitten, ollut meillä lähes päivittäin käytössä. Loistava tuommoselle touhottajalle, joka tykkää että kädet on vapaina, mutta pitää silti lämpimänä. Ulos mennessä kaulus suojaa viimalta, ja myöhemmin keväällä voi pitää ulkona ilman takkia.
Muuten ihan yksinkertainen ilman mitään koristeluja, mutta kaikki saumat tikkasin, että tulee sporttisempaa ilmettä.
 


Toisena meidän akvaariota. Allashan saatiin jo jouluna, ja tammikuussa kypsyttelin sen kuntoon. Kalat saatiin kuitenkin vasta muutama päivä sitten haettua.
Meille muutti 5 albiinomonnista ja 8 neontetraa, viikon päästä haetaan upean punainen taistelukalakoiras. Muita lajeja tuonne ei tulekaan, mutta neontetraparvea on tarkotus jossain vaiheessa vähän kasvattaa.
Kasvit on vielä aika pieniä, noiden takimmaisten pitäis kasvaa koko akvaarion korkusiks tuomaan suojaa.
Lumien sulaessa tarkotus ois myös hakea ulkoa kiviä koristeiksi, ja silikoonin avulla rakentaa jonkinlainen kiviluola suojapaikaksi.


Viimeisenä no poo. Kokeilu on jatkunut edelleen, ja muuttumassa elämäntavaksi. :) Ainoastaan yhden kerran oon joutunut shampoolla hiukseni pesemään tänä aikana, mutta muuten siis ruokasoodalla kerran viikossa ja vedellä useampana päivänä viikossa.
Hiukset on paremmassa kunnossa, latvat ei enää tunnu niin kuivilta, ja hiuspohja pysyy vähän pidemmän aikaa puhtaana.
En aio totaalikieltäytyä shampoosta, tiukoissa paikoissa voin käyttää sitä ihan hyvillä mielin. Mutta tarkotus ois jatkaa tätä ainakin niin kauan, kun olen vielä pois töistä.

 Ihanaa, että Elli tarvitsi kipeästi lisää paitoja! Pääsin vihdoin tilaamaan Lasten metsolasta kankaita, joita en kovin usein raskisi tilata.
Kaavana edelleen täydelliseksi koettu Ottobre 4/2010 lehdestä papana-paita, koossa 80cm.
Tämä sienitrikoo on herkullisen väristä! Epäilin siitä syntyvän paidan näyttävän yöpaidalta, joten laitoin limenvihreää resoria piristykseksi ja hihasaumat tikkasin samalla vihreällä. Ei enää mielestäni kovin yöpaidan näköinen. :)


Tässäpä pilvi-interlockia, josta olen kauan haaveillut.


Seuraava trikoo on retropalloa, joka onneksi ei ole liian retroa. :) Tunkkainen yhdistelmä keltaista ja ruskeaa ei jotenkin sytytä..
Tässä on hehkuvat värit ja iloinen meininki, sopii alkukevääseen mieltä piristämään hyvin! Näin jälkikäteen sanottuna punainen resori olisi ollut parempi, ei olisi niin hyökkäävä tuo oranssin sävy.


Samasta lehdestä tämä seuraava mekko. Puuvillakangas löytyi Eurokankaan palalaarista, ja laskeskelin että tämän mekon hinnaksi tuli suunnilleen 1e.
Vaivaa tämä kyllä näki, koska joustamattomissa kankaissa saa olla millintarkka kohdistusten kanssa.
Rypytys oli myös uusi tuttavuus, ja napinläpiä olen viimeksi ommellut yläasteella. Nyt vihdoin uudella koneella niidenkin tekeminen onnistuu!
Tuon kankaan kuvio ja väri on jotenkin häiritsevän ihana, se suorastaan huusi päästä mukaani kangaskaupassa. Taustaväri on vähän ruskeaan taittuvaa harmaata, jota vasten muut keväiset värit ihan hehkuu.

Alempana Ellin taidonnäyte poseerauksesta, hiiren johto puuhkanaan. Osaisimpa itsekin näyttää tuolta kuvissa! :)