Jostain syystä neulominen ei ole enää napannut ikiaikoihin, siksi niiden valmistuminen kestää ja kestää..
Tämän ensimmäisen pipon alotin muistaakseni joskus yli 2 vuotta sitten Elliä odottaessa. Pipo piti tulla isoveljelleni, ja olinkin neulonut sitä jo 10cm. Tänä syksynä ajattelin olla reipas ja viimein saada tuon hurjan isotöisen ja monimutkaisen neuleen valmiiksi. ;)
Langat pääteltyäni huomasin, että piposta tuli sen verran liian pieni, että päänsärkyä sen käytöstä saisi. Mutta koska neule on joustavaa 2o2n -mallia, niin sepäs sopiikin Ellille oikein hyvin, kun alareunasta taittaa. Lankana mustaa isoveljeä ja malli ihan perus.



Toisiksi vanhimman neuleen alotin niinkin äskettäin kun viime keväänä heti plussattuani. Ostin Cittarin alennuksesta läjän novitan Jiveä, ja ainaoikeinneuleena tein suorakulmaisen peiton kohta syntyvälle vauvalle. Reunaan yksinkertasta simpukkavirkkausta koristeeksi jollain Anttilan alelangalla. Ellille tein odotusaikana melkein samanlaisen, mutta eri värisenä ja paljon pienempänä.
Tämä vihreä siis valmistui parisen viikkoa sitten.


Ja tämä kolmas ei ihan noin aikaavievä ollut, mutta ikuisuusneuleiden joukkoon pääsee siksi, että se tulee lisäksi settiin, minkä tein Ellille sairaalasta kotiutumista varten. Tuo alkuperäinen pipo oli ihan liian pieni, kun en oikein hahmottanut vastasyntyneen pään kokoa.. Tämän toisen nyt pitäis olla uuden vauvan ensimmäisille viikoille hyvä, ja kokoa saa vähän säädeltyä pitkän joustinneuleen ansiosta. Langan merkkiä en muista, ihanan lämpöistä ja ohutta on joten sopii pikkuruiselle siksikin. Alle vaan joku puuvillamyssy ettei kutita.



Kaikki alkaa olla valmiina pienen saapumista varten, pinnasänky pedattuna ja tutti keitettynä.
Oma olo myös sellainen ettei yhtään haittaisi synnyttää jo, nilkat kuin elefantilla ja lonkat huutaa lyhyenkin kävelyn jälkeen.